Osallistuimme Terryn kanssa mejäkokeeseen torstaina. Saimme voittajaluokan nollan… Täytyy sanoa että ei harmita sitten YHTÄÄN 🙂
Koska;
Terry oli niin työhaluinen ja epäkohta oli se ettei ohjaaja osannut sitä heti oikein ohjastaa. Jäljen alussa työinto oli niin tapissaan, että sitä olisi tarvinnut osata rauhoittaa… Koirassa ei ole vikaa vaan ohjaajassa. Tai noh ehkä me ei vaan pelattu heti yhteen.
On se niin upeaa katsoa miten intopinkeenä onnessaa toinen on tekemässä töitä.
Sydän ihan pakahtuu toisen nautinnosta.
Terry
’syypää mun hymyyn’
